"...raikkainta, ihastuttavimman kevytotteisinta, terävintä, visuaalisesti omaperäisimmin ajateltua ja haikeimmin hauskinta suomalaista teatteria, mitä olen pitkään aikaan nähnyt."
-Maria Säkö / HS:
http://www.hs.fi/kulttuuri/teatteri/artikkeli/Taiteilija+piirt%C3%A4%C3%A4+omakuvaansa++s%C3%A4rkyneiden+syd%C3%A4nten+maisemaan/HS20110923SI1KU01v25
"... puhuttelevaa ja kuvastoltaan kunnianhimoista nykyteatteria."
-Martti Mäkelä / skenet.fi:
http://www.skenet.fi/artikkeli/11/09/broken-heart-story
"...raikas, omailmeinen ja väkevä teatterikokemus, joka jättää jälkensä pitkäksi aikaa."
-Eeva Kemppi / Teatteri-lehti:
http://www.teatterilehti.fi/3341-saara-turusen-viiltava-omakuva/
perjantai 23. syyskuuta 2011
keskiviikko 21. syyskuuta 2011
Kohti ensi-iltaa
 |
| Laura Birn ja Ylermi Rajamaa / Kuva: Pate Pesonius |
Ennen kuin huomaankaan...
kohti taivasta
kohti tähtiä
maanantai 19. syyskuuta 2011
perjantai 16. syyskuuta 2011
Heijastuksia III
Kenen valinta?
El Grecon maalauksessa La Penitencia de María Magdalena (1587) Jeesuksen tunnetuin naispuolinen seuraaja kuvataan herransa ristin äärellä. Maria Magdalena on El Grecon lisäksi inspiroinut monia muitakin taitelijoita läpi historian. Modernin ajan taiteentekijät ovat liittäneet Raamatun Maria-tarinan osaksi romantiikkatuotantoa. Myyvä tulkinta Maria Magdalenan tarinasta menee suurin piirtein näin: Maria on kaunis prostituoitu, joka kärsii asemastaan ja haluaa muuttaa elämänsä. Hän on nainen hädässä ja odottaa pelastajaa. Jeesus saapuukin, karkottaa Marian riivaajat ja antaa tämän synnit anteeksi. Maria valitaan Jeesuksen epäviralliseksi opetuslapseksi, joka seuraa herraansa aina ristille saakka ja omankin elämänsä loppuun. Jeesuksen seuraajana Marian hyvyys ja sisäinen kauneus tulevat esiin. Romantiikannälkäiselle traagisinta tarinassa on se, että Maria ja Jeesus eivät lopuksi voi saada toisiaan. Kristinuskon sisällä sen sijaan puheet heidän välisestä rakkaussuhteesta on tabu.
El Grecon maalauksessa Maria peittää siveellisesti rintaansa toisella kädellään ja luo toisella kädellään katsojan huomion maassa lojuvaan pääkalloon. Taustalla näkyy kuollut Jeesus ristillä. Maalauksen nimi on Maria Magdalenan katumus, mutta se tuo mieleen myös naisen valinnan edessä. Kuollut Jeesus sijoittaa Marian ajallisesti hetkeen, jolloin tämä on jo luopunut entisestä elämäntavastaan ja valittu Jeesuksen seuraajaksi. Pääkallo muistuttaa kuitenkin synnistä ja kuolemasta: se kuvastaa syntiin langenneen Aatamin, koko syntisen ihmiskunnan isän kalloa. Katuuko Maria siis jälleen syntistä elämäntapaansa? Onko hän eksyksissä ilman herraansa? Pitääkö hänen nyt valita itse tiensä?
El Grecon maalauksessa La Penitencia de María Magdalena (1587) Jeesuksen tunnetuin naispuolinen seuraaja kuvataan herransa ristin äärellä. Maria Magdalena on El Grecon lisäksi inspiroinut monia muitakin taitelijoita läpi historian. Modernin ajan taiteentekijät ovat liittäneet Raamatun Maria-tarinan osaksi romantiikkatuotantoa. Myyvä tulkinta Maria Magdalenan tarinasta menee suurin piirtein näin: Maria on kaunis prostituoitu, joka kärsii asemastaan ja haluaa muuttaa elämänsä. Hän on nainen hädässä ja odottaa pelastajaa. Jeesus saapuukin, karkottaa Marian riivaajat ja antaa tämän synnit anteeksi. Maria valitaan Jeesuksen epäviralliseksi opetuslapseksi, joka seuraa herraansa aina ristille saakka ja omankin elämänsä loppuun. Jeesuksen seuraajana Marian hyvyys ja sisäinen kauneus tulevat esiin. Romantiikannälkäiselle traagisinta tarinassa on se, että Maria ja Jeesus eivät lopuksi voi saada toisiaan. Kristinuskon sisällä sen sijaan puheet heidän välisestä rakkaussuhteesta on tabu.
 |
| Laura Birn ja Ylermi Rajamaa | Kuva: Pate Pesonius |
El Grecon maalauksessa Maria peittää siveellisesti rintaansa toisella kädellään ja luo toisella kädellään katsojan huomion maassa lojuvaan pääkalloon. Taustalla näkyy kuollut Jeesus ristillä. Maalauksen nimi on Maria Magdalenan katumus, mutta se tuo mieleen myös naisen valinnan edessä. Kuollut Jeesus sijoittaa Marian ajallisesti hetkeen, jolloin tämä on jo luopunut entisestä elämäntavastaan ja valittu Jeesuksen seuraajaksi. Pääkallo muistuttaa kuitenkin synnistä ja kuolemasta: se kuvastaa syntiin langenneen Aatamin, koko syntisen ihmiskunnan isän kalloa. Katuuko Maria siis jälleen syntistä elämäntapaansa? Onko hän eksyksissä ilman herraansa? Pitääkö hänen nyt valita itse tiensä?
Tarina maailman tunnetuimmasta prostituoidusta, joka tekee oppi-isänsä avulla parannuksen ja muuttuu näin tavallaan tämän luomukseksi, ei ole kaukana kirjallisuudessa ja elokuvissa toistuvasta Pygmalion-myytistä. Myös uudemmissa ”Pygmalion-tarinoissa” päähenkilö ei itse valitse olla tai tehdä jotain, vaan joku toinen päättää hänen puolestaan. Oman aikansa Pygmalion-tarinoita ovat esimerkiksi Pinocchio-satu (1883) ja Oscar Wilden romaani Dorian Grayn muotokuva (1890) sekä elokuvat My Fair Lady (1964) ja tietenkin – Pretty Woman (1990). Miksi Pretty Woman siis on niin ihana? Koska tähän rooliin mies hänet romanttisessa hittikomediassa valitsee?
Teksti: Elisa Itkonen
torstai 15. syyskuuta 2011
keskiviikko 14. syyskuuta 2011
Viikko ensi-iltaan
...ja omituisia asioita alkaa tapahtua...
Satoja puhelinluetteloja heitetään jätelavalle.
Kymmeniä mustia säkkejä löytyy eteisestä.
Tapetit revitään seiniltä.
Satoja puhelinluetteloja heitetään jätelavalle.
Kymmeniä mustia säkkejä löytyy eteisestä.
Rammasta näyttelijästä paljastuu uusia puolia.
Tapetit revitään seiniltä.
Ohjaaja määrää kaikki koppiin.
lauantai 10. syyskuuta 2011
Heijastuksia II
Kuoro – yhdessä yksin
Kuoro näyttelee merkittävää osaa antiikin tragedioissa. Se koostuu useista näyttelijöistä, mutta on silti näyttelijä näyttelijöiden joukossa. Antiikin tragedioissa kuoro edustaa yhteisöä, kaupunkivaltioiden asukkaiden ääntä. Kuoro seisoo yhteisten arvojen ja moraalin takana sekä kommentoi näytelmän päähenkilöiden toimintaa tältä pohjalta. Kuoro saattaa tarjoilla olennaisia taustatietoja, verrata tapahtumia myyttisiin tarinoihin ja kertoa enemmän kuin kukaan muu tietää. Useimmiten kuoro on päähenkilöiden puolella ja osoittaa näille myötätuntoa. Antiikin tragedioiden joukossa onkin vain harvoja näytelmiä, joissa kuoro suhtautuu vihamielisesti päähenkilöihin tai koko kaupunkivaltion arvoihin. Monissa näytelmissä päähenkilöt kuitenkin menettävät yhteisönsä tuen tai hyväksynnän. 1
Esimerkiksi Euripideen tragediassa Hippolytos 2 (n. 428 eaa.) kuoro koostuu tapahtumapaikan naisista. Näytelmä on kielletty rakkaustarina: Kuninkaan vaimo Faidra rakastuu poikapuoleensa Hippolytokseen saamatta vastarakkautta. Katkeran Faidran reaktiosta seuraa molempien päähenkilöiden kuolema. Kuoro eli Trozenin naiset seuraavat tapahtumia kiihkeästi niitä kommentoiden. Kuoro puhuu toisinaan minä-muodossa, toisinaan viittaa ”meihin”. Euripides maalaa kuoron kautta hyvin perinteisen naiskuvan: kuoro juoruilee, unelmoi rakkaudesta, kauhistelee tapahtumia ja myötäelää vuolaasti päähenkilöiden kohtaloa. Hippolytoksessa kuoron eriskummallinen rooli tulee hyvin esiin esimerkiksi siinä, että vaikka Trozenin naiset ovat uteliaita ja käyvät dialogia päähenkilöiden kanssa, lopun sekasorrossa he kieltäytyvät osallistumasta tapahtumiin: ”Ei ole hyvä sotkeutua toisten asioihin.” Aiskhyloksen Oresteia-trilogian (n. 458 eaa.) ensimmäisessä osassa Agamemnonissa 3 kuoro on puolestaan joukko vanhoja miehiä, joita ei enää huolita mukaan sotaan. Näytelmä kertoo Atreuksen suvun historian, jossa Agamemnon ja Aigisthos taistelevat vallanperimyksestä. Synkkä tarina vallanhimosta saa vastapainokseen oikeudenmukaisuuden ja rauhan puolesta puhuvan kuoron. Kuoro esittää viisaita mietteitään unenomaisissa tunnelmissa.
Antiikin tragedioiden kuoro siis edustaa joukkoa, johon päähenkilöillä ei ole pääsyä. Samalla se saattaa kuitenkin olla päähenkilöiden alitajunnan ääni. Kuoro on yhtä aikaa yhteisö ja yksilö (roolihahmo), yhdessä ja yksin. Se on juonenkerronnan väline ja näyttelijä. Kuorolla on tunne-elämä ja mielipiteitä, mutta ei omaa kohtaloa tarinassa. Kuoro hajottaa ja kokoaa, kannustaa päähenkilöitä ja moittii näitä. Kuoro jää, kun kaikki muu tuhoutuu tai karkaa pois. Silti kuoro itsessään on koko ajan lukijan/katsojan saavuttamattomissa.
Teksti: Elisa Itkonen
Lähteet:
1 Segal, Charles 1997, Chorus and Community in Euripides’ Bacchae. Teoksessa:
Edmunds, Lowell & Wallace, Robert W. (ed.) 1997, Poet, Public and Performance in Ancient Greece (The Johns Hopkins University Press), 65-86.
2 Euripides (suom. Kaimio, Maarit 1974) Hippolytos (Gaudeamus)
3 Aiskhylos (suom. Simonsuuri, Kirsti 2001), Agamemnon (Lasipalatsi)
Kuoro näyttelee merkittävää osaa antiikin tragedioissa. Se koostuu useista näyttelijöistä, mutta on silti näyttelijä näyttelijöiden joukossa. Antiikin tragedioissa kuoro edustaa yhteisöä, kaupunkivaltioiden asukkaiden ääntä. Kuoro seisoo yhteisten arvojen ja moraalin takana sekä kommentoi näytelmän päähenkilöiden toimintaa tältä pohjalta. Kuoro saattaa tarjoilla olennaisia taustatietoja, verrata tapahtumia myyttisiin tarinoihin ja kertoa enemmän kuin kukaan muu tietää. Useimmiten kuoro on päähenkilöiden puolella ja osoittaa näille myötätuntoa. Antiikin tragedioiden joukossa onkin vain harvoja näytelmiä, joissa kuoro suhtautuu vihamielisesti päähenkilöihin tai koko kaupunkivaltion arvoihin. Monissa näytelmissä päähenkilöt kuitenkin menettävät yhteisönsä tuen tai hyväksynnän. 1
 |
Lotta Kaihua, Ylermi Rajamaa ja Emmi Parviainen | Kuva: Pate Pesonius |
Esimerkiksi Euripideen tragediassa Hippolytos 2 (n. 428 eaa.) kuoro koostuu tapahtumapaikan naisista. Näytelmä on kielletty rakkaustarina: Kuninkaan vaimo Faidra rakastuu poikapuoleensa Hippolytokseen saamatta vastarakkautta. Katkeran Faidran reaktiosta seuraa molempien päähenkilöiden kuolema. Kuoro eli Trozenin naiset seuraavat tapahtumia kiihkeästi niitä kommentoiden. Kuoro puhuu toisinaan minä-muodossa, toisinaan viittaa ”meihin”. Euripides maalaa kuoron kautta hyvin perinteisen naiskuvan: kuoro juoruilee, unelmoi rakkaudesta, kauhistelee tapahtumia ja myötäelää vuolaasti päähenkilöiden kohtaloa. Hippolytoksessa kuoron eriskummallinen rooli tulee hyvin esiin esimerkiksi siinä, että vaikka Trozenin naiset ovat uteliaita ja käyvät dialogia päähenkilöiden kanssa, lopun sekasorrossa he kieltäytyvät osallistumasta tapahtumiin: ”Ei ole hyvä sotkeutua toisten asioihin.” Aiskhyloksen Oresteia-trilogian (n. 458 eaa.) ensimmäisessä osassa Agamemnonissa 3 kuoro on puolestaan joukko vanhoja miehiä, joita ei enää huolita mukaan sotaan. Näytelmä kertoo Atreuksen suvun historian, jossa Agamemnon ja Aigisthos taistelevat vallanperimyksestä. Synkkä tarina vallanhimosta saa vastapainokseen oikeudenmukaisuuden ja rauhan puolesta puhuvan kuoron. Kuoro esittää viisaita mietteitään unenomaisissa tunnelmissa.
Antiikin tragedioiden kuoro siis edustaa joukkoa, johon päähenkilöillä ei ole pääsyä. Samalla se saattaa kuitenkin olla päähenkilöiden alitajunnan ääni. Kuoro on yhtä aikaa yhteisö ja yksilö (roolihahmo), yhdessä ja yksin. Se on juonenkerronnan väline ja näyttelijä. Kuorolla on tunne-elämä ja mielipiteitä, mutta ei omaa kohtaloa tarinassa. Kuoro hajottaa ja kokoaa, kannustaa päähenkilöitä ja moittii näitä. Kuoro jää, kun kaikki muu tuhoutuu tai karkaa pois. Silti kuoro itsessään on koko ajan lukijan/katsojan saavuttamattomissa.
Teksti: Elisa Itkonen
Lähteet:
1 Segal, Charles 1997, Chorus and Community in Euripides’ Bacchae. Teoksessa:
Edmunds, Lowell & Wallace, Robert W. (ed.) 1997, Poet, Public and Performance in Ancient Greece (The Johns Hopkins University Press), 65-86.
2 Euripides (suom. Kaimio, Maarit 1974) Hippolytos (Gaudeamus)
3 Aiskhylos (suom. Simonsuuri, Kirsti 2001), Agamemnon (Lasipalatsi)
keskiviikko 7. syyskuuta 2011
No huuh, olipahan taas treenit,
mulle jäi ainakin kysymyksiä koko tästä pätkästä!
Pitääkö kaikki banalisoida?
Kuka tykkää patetiasta?
Onko tässä esityksessä enää yhtään vitsiä jäljellä?
Entä missä on eniten lakonista juhlantuntua:
konfettihileessä?
serpentiinissä?
vappupillissä?
torstai 1. syyskuuta 2011
Mestariteosta tehdessä 1.syyskuuta,
jäi joitakin kysymyksiä...
Mikä on oikea tapa ostaa laadukas sohva?
Kuuluuko näyttämölle kuljetus hintaan?
Onko laadukkaassa sohvassa jotain niin kiinnostavaa?
Kannetaanko sohva tarinan keskiöön?
Mikä on oikea tapa ostaa laadukas sohva?
Kuuluuko näyttämölle kuljetus hintaan?
Onko laadukkaassa sohvassa jotain niin kiinnostavaa?
Kannetaanko sohva tarinan keskiöön?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)