Heijastuksia I

Viiksekkäitä naisia

Nainen, joka pukeutuu mieheksi, on tuttu jo antiikin ajoilta. ”Housurooliin” astuneita länsimaisia naisia tiedetään eläneen sekä todellisessa elämässä että kirjojen sivuilla ja teatterinäyttämöillä. Esimerkiksi Platonilla kerrotaan olleen kaksi naispuolista oppilasta. Astuakseen Platonin antiikin ajan Akatemiaan näiden naisten oli kuitenkin pukeuduttava miesten vaatteisiin. Myös useissa Shakespearen näytelmissä, kuten Venetsian kauppias (1594−97) ja Kuten haluatte (1599−1600) naispäähenkilöt pukeutuvat miehiksi saavuttaakseen päämääränsä. 1

Samoin useille historiallisille naisille mieheys on näyttäytynyt ihanteena. ”Doubly blank is a woman's lot, I wish and I wish I were a man” kirjoitti runoilija Christina Rosetti 1800-luvun puolivälissä 2. Kirjailija Gertrude Stein puolestaan eli 1900-luvun alussa lesbosuhteessa, joka noudatti kuitenkin perinteisiä sukupuolirooleja. Stein kestitti Pariisin kodissaan lähinnä miehistä koostuvaa kulttuurieliittiä. Hän ohjasi Picasson ja muiden nerojen vaimot oman vaimonsa seuraan ja istui itse johtamaan taiteilijoiden keskustelua. 3 Samalta ajalta tiedetään myös useita naisia, jotka kirjaimellisesti pukeutuivat miehiksi. Ristiinpukeutuminen nimittäin helpotti itsenäistä elämäntyyliä kuten yksin matkustamista. Oli helpompaa toteuttaa itseään, jos ”meni miehestä”.

Elina Knihtilä | Kuva: Pate Pesonius

Ristiinpukeutuminen on myös osa teatterihistoriaa, sillä ennen 1600-lukua naisia ei nähty ollenkaan eurooppalaisilla teatterilavoilla: miesnäyttelijät esittivät myös kaikki naisroolit 4. Osa renessanssitoteutuksien näyttämöhahmoista olisi nykykatsojalle merkillistä katsottavaa: Olemme toki tottuneet mukautumaan illuusioon roolihahmosta, vaikka yhtä aikaa tiedostamme näyttelijän läsnäolon 5. Renessanssiteatterin katsoja joutui kuitenkin tämän lisäksi ohittamaan melkoisen sukupuolisekamelskan, kun nuori miesnäyttelijä saattoi esittää Rosalindia, joka on naispuolinen roolihahmo, joka pukeutuu Shakespearen näytelmässä mieheksi. Kun naiset pikku hiljaa alkoivat ilmestyä teatterilavoille, alettiin ristiinpukeutumistraditiota käyttää myös käänteisesti: esimerkiksi Shakespearen näytelmästä Hamlet tunnetaan 1700-luvun lopulta alkaen useita toteutuksia, joissa naisnäyttelijä esittää Tanskan prinssin roolin. 6

Miesnäyttelijöiden ristiinpukeutuminen oli ennen 1600-lukua näytelmien ainoa toteutustapa, koska teatterin tekemistä pidettiin naisille sopimattomana. Historiallisten naisten ja fiktiivisten naishahmojen ristiinpukeutuminen puolestaan on useimmiten yritys olla subjekti, itsenäinen toimija, oman elämänsä herra. Ristiinpukeutuminen ei kuitenkaan yleensä tarjoa kuin tilapäisiä ratkaisuja näiden naisten vanhoihin ongelmiin. 7 Nykyteatterissa ristiinroolitus voi sen sijaan olla vanhentunutta sukupuolijärjestelmää tuulettava tehokeino: esimerkiksi naisen näytellessä miestä, sukupuolen esittävä luonne ja sitä rajoittavat tekijät tulevat näkyviksi.

Teksti: Elisa Itkonen

Lähteet:
1 Rosenberg, Tiina 2000, Byxbegär (AlfabetaAnamma), 27-28.
2 Faderman, Lillian 1994, Chloe Plus Olivia. An Anthology of Lesbian Literature from the Seventeenth Century to the Present (Penguin Books), 61.
3 Stein, Gertrude 1980, Alice B. Toklasin omaelämäkerta (Tammi), 24 ja 113.
4 Rosenberg 2000, 28.
5 Rosenberg 2000, 14.
6 Aarnipuu, Tiia 2010, Sinivalkoisissa höyhenissä. Suomalainen drag (Like), 35.
7 Rosenberg 2000, 40.