perjantai 16. syyskuuta 2011

Heijastuksia III

Kenen valinta?

El Grecon maalauksessa La Penitencia de María Magdalena (1587) Jeesuksen tunnetuin naispuolinen seuraaja kuvataan herransa ristin äärellä. Maria Magdalena on El Grecon lisäksi inspiroinut monia muitakin taitelijoita läpi historian. Modernin ajan taiteentekijät ovat liittäneet Raamatun Maria-tarinan osaksi romantiikkatuotantoa. Myyvä tulkinta Maria Magdalenan tarinasta menee suurin piirtein näin: Maria on kaunis prostituoitu, joka kärsii asemastaan ja haluaa muuttaa elämänsä. Hän on nainen hädässä ja odottaa pelastajaa. Jeesus saapuukin, karkottaa Marian riivaajat ja antaa tämän synnit anteeksi. Maria valitaan Jeesuksen epäviralliseksi opetuslapseksi, joka seuraa herraansa aina ristille saakka ja omankin elämänsä loppuun. Jeesuksen seuraajana Marian hyvyys ja sisäinen kauneus tulevat esiin. Romantiikannälkäiselle traagisinta tarinassa on se, että Maria ja Jeesus eivät lopuksi voi saada toisiaan. Kristinuskon sisällä sen sijaan puheet heidän välisestä rakkaussuhteesta on tabu.

Laura Birn ja Ylermi Rajamaa | Kuva: Pate Pesonius

El Grecon maalauksessa Maria peittää siveellisesti rintaansa toisella kädellään ja luo toisella kädellään katsojan huomion maassa lojuvaan pääkalloon. Taustalla näkyy kuollut Jeesus ristillä. Maalauksen nimi on Maria Magdalenan katumus, mutta se tuo mieleen myös naisen valinnan edessä. Kuollut Jeesus sijoittaa Marian ajallisesti hetkeen, jolloin tämä on jo luopunut entisestä elämäntavastaan ja valittu Jeesuksen seuraajaksi. Pääkallo muistuttaa kuitenkin synnistä ja kuolemasta: se kuvastaa syntiin langenneen Aatamin, koko syntisen ihmiskunnan isän kalloa. Katuuko Maria siis jälleen syntistä elämäntapaansa? Onko hän eksyksissä ilman herraansa? Pitääkö hänen nyt valita itse tiensä?

Tarina maailman tunnetuimmasta prostituoidusta, joka tekee oppi-isänsä avulla parannuksen ja muuttuu näin tavallaan tämän luomukseksi, ei ole kaukana kirjallisuudessa ja elokuvissa toistuvasta Pygmalion-myytistä. Myös uudemmissa ”Pygmalion-tarinoissa” päähenkilö ei itse valitse olla tai tehdä jotain, vaan joku toinen päättää hänen puolestaan. Oman aikansa Pygmalion-tarinoita ovat esimerkiksi Pinocchio-satu (1883) ja Oscar Wilden romaani Dorian Grayn muotokuva (1890) sekä elokuvat My Fair Lady (1964) ja tietenkin – Pretty Woman (1990). Miksi Pretty Woman siis on niin ihana? Koska tähän rooliin mies hänet romanttisessa hittikomediassa valitsee?

Teksti: Elisa Itkonen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti